Muistan, miten lukiossa vihasin yli kaiken englantia. Opettajassa ei oikeastaan ollut mitään vikaa, luokalla sattui vain olemaan niitä kyseisessä aineessa paljon paljon paremmin pärjääviä, ja se vei mehut. Siis juuri se, kun joku osaa jotain paremmin kuin itse. Siihenhän se kiinnostus sitten joko lopahtaa, tai siitä se motivaatio vasta alkaa.
No kumminkin, olin 101% varma etten koskaan pääse ylioppilaskirjoituksissa englantia läpi. Sieltä juontaakin juurensa tuo lause otsikossa; englanninkirjoituksissa kirjoitin tuon vihaamani lauseen esseetehtävässä, koska muistin sen ulkoa jostain Culture Cafe -kirjasta. -Ja kappas vaan, pääsin kuin pääsinkin englannin läpi! Tiedä sitten oliko tuon lauseen ansiota vai syy joku aivan muu. ;)
Mutta se pointti; kuulin ylläolevan KLIK! -biisin radioista tässä vähän aikaa sitten, ja siinähän se tuli taas, se silloin joskus aikaa sitten "vihaamani" lause; Jos et aluksi onnistu, yritä uudelleen. >> Motivaatio!
Paikkakunnallamme on kesällä festarit, jonne on aiemmista vuosista poiketen tulossa muutama nuortenkin mieleen oleva artisti. Näitä artisteja joskus keväällä selaillessani festarilehtisestä bongasin sieltä erään, jonka erääseen biisiin olemme sattumalta tehneet koreografian (kuka tehnyt ja kuka ei ;)) ja jonka nuoret viime sunnuntaisessa tanssitapahtumassa pääsivätkin esittämään. Silloin muutama viikko takaperin heitin puoliksi vitsillä Annille, josko otettaisiin kyseiseen artistiin yhteyttä ja kysyttäisiin mahdollisuutta tulla ikäänkuin taustatanssijoiksi kyseiseen biisiin, lava kun on todella tilava ja siinä mahtuisi hyvin meidän muutama tanssityttyö pyörähtelemään. Kuitenkin tuolloin lähinnä nauroimme idealle, ajattelimme tunteiden sijaan järjellä ja idea kuihtui kasaan. Nyyh.
No sitten tullaankin viime tiistaihin, kun olin yksikseni hiljaisessa työvuorossa ja oli kerrankin aikaa haaveilulle ja ajatuksille. Sama idea tuli taas mieleen, kun huomasin pöydällä saman festarilehtisen, mistä aiemmin keväällä koko juttu oli lähtenyt. Oikeastaan koko työvuoro meni sitten miettiessä, miten muotoilisin järkevän lauseen noin isolle artistille, ja miten sitten ylipäätään ottaisin yhteyttä. Ja tattaraa! Laitoin viimein viestiä menemään ja jäin hieman nolona odottamaan vastausta, enkä kertonut kenellekään - tässä vaiheessa en edes Annille ;)
Keskiviikkona töissä ollessani sainkin sitten yhteydenoton - tältä isolta artistilta jonka nimeä en vieläkään aio paljastaa. Hän ilmoitti, että idea kuulosti hyvältä ja näkisi sen onnistuvan, vaikka esiintyykin akustisesti. Kyseinen biisi, jonka tahtiin tanssimme on encore, eli tulemme yleisön taputtaessa yhdessä tämän artistin kanssa takaisin lavalle. "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" -kuvaa ehkä parhaiten olotilaani kyseisellä hetkellä. Hyvä etten hyppiny pitkin seiniä, hymy oli korvissa, iho kananlihalla ja karvat pystyssä, kädet tärisi... Mikä tilaisuus meille, meidän nuorille! Parasta oli kuulla itkun ja naurun sekaiset tunteet puhelimessa pikkusiskon ja Annin kanssa...
Kolme viikkoa aikaa h-hetkeen. Tarkoittaa siis sitä, että tiheää treenaamista on luvassa! Annin kanssa käydyn palaverin jälkeen päädyttiin siihen, että ensisijaisesti otetaan esiintymään nuortenryhmästä ne, jotka kyseisen koreografian ovat aiemmin esittäneet ja opetelleet. Jos näistä henkilöistä ei saada tarpeeksi mukaan, otetaan sitten tietysti muitakin. Syy tähän ainoastaan se, että aikaa on niin vähän ja treenattavaa niin paljon, varsinkin kun koreografian loppua täytyy vielä muuttaa, eli opeteltavaa tulee vielä lisää. Huhhuh!
Tällaista uutta jännittävää siis luvassa! :) Joskus täytyy todella heittäytyä tunteiden vietäväksi, vaikka saattaisi tuntua hullulta... Tanssitapahtumasta ja tanssileiristä on meillä Annin kanssa paljon kerrottavaa, sekä jonkinverran myös kuvamateriaalia. Palaamme siis jompikumpi päivittelemään niistä lähiaikoina. Jäädään jännittämään tulevaa ;)
(Ylläolevat kuvat yhteistreeneistä, harkoista, sekä muutama snapshot nuorten Wiley-choreosta)
Tanssiterkuin
- Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi