"Every change starts in a small step"

Terkkuja Helsingin kalliosta. Täällä istun koneen ääressä siskoni asunnolla, smoothieta hörppien ja pimeää iltaa fiilistellen. Tämän päivän treenit Helsingin tanssiopistolla Etnofitnesillä olivat jotain niin väsyttävää, että nyt eivät silmät meinaa millään pysyä auki. Jos en asiasta vielä täällä blogin puolella ole maininnut, niin kerrottakoot, että opiskelen parhaillaan (siis lapsi ja perhetyön ohella) tanssi -ja liikunnanohjaajan ammattia. Pitkä treeniviikonloppu koulun ja tanssituntien päälle kerran kuussa on aina kunnon loppurutistus kuukaudelle - Siltä tuntuu nytkin. Äsken kun kiipesin raput ylös tänne kämpille, havahduin puolessa välissä armottomaan reisijomotukseen - päivän reisijumppa on siis varmasti mennyt perille! Saas nähdä mistä fiiliksistä sitä huomenna herätään...

Jotenkin kaiken stressin ja väsymyksen keskellä, -mitä tähän syksyyn on todella mahtunut- jaksan jotenkin niin hirveästi innostua kaikesta siitä materiaalinpaljoudesta ja opista mitä tuolla Etnofitnesillä saamme. Tämän päivän yhdeksäntuntiset harkat sisälsivät toimintaa laidasta laitaan; oli jambailaa, reggaetonia, salsaa, dancehall:a, omien koreografioiden työstämistä, punttijumppaa, venyttelyjä, kotitehtävien purkua (joka tällä kertaa oli oman aerobic- sarjan opettamista ulkopuoliselle ryhmälle, sekä muiden ohjaajien tarkkailutehtäviä) jne. Ei siis ihmekään, että olo on jo hieman tööt. Vaikka tuntuu, että koko syksy ja alkutalvi kuluu omalla kohdalla työn, tanssin, koulun ja kouluttautumisen merkeissä, jaksan olla toiveikas. Niinkuin tuossa Annin edellistä postausta lueskellessa huomasin, että oltiin taas ajateltu yllättäen samaa asiaa. Eli jos ja kun teet jotain unelmasi eteen ja jatkat yrittämistä, niin se vielä joskus "kantaa hedelmää". Määkin mietin vaan tauokoamatta tulevaa vuotta, kun saan oikeasti sen ammatin, josta muistan jo yläasteaikoina unelmoinneeni. Vaikka musta ei ikinä täyspäiväisesti tanssin/liikunnan-alalla työskentelevää ihmistä tulisikaan, on niin mieletöntä ajatella, että kuitenkin jonkinlainen välietappi on saavutettu. Siitä on hyvä lähteä :)

Omien kuulumisteni lisäksi ajattelin tulla kertomaan myös oman visioni tilanteesta, jossa nyt mennään tanssiryhmiemme kanssa. Anni jo kertoilikin junnujen ja nuorten kuulumisista; pitkälle ollaan jo pötkitty muutamassa hassussa viikossa, mutta paljon on vielä treenattavaa. Eikä ihme, sillä molemmilla ryhmillä taitaa olla tähän mennessä haastavimmat koreografiat parhaillaan työnalla. Näin ainakin junioreilla, sillä nykytanssia ei olla heidän kanssaan kokeiltu tätä syksyä ennen ollenkaan. Hyvin on kuitenkin sujunut, ja luulen, että ainakin osa porukasta on löytänyt juurikin tästä "genrestä" sen itselleen omimman :)

Kyseinen nykytanssikoreografia on siskoni Riikan kanssa tehty, meidän ensimmäinen yhteinen koreografia ikinä. Tässä linkki videoon, josta haimme ja saimme paljon inspiraatiota ja ideoita kyseiseen koreografiaan; sia-breathe me Koreografian loppuosaa jouduimme Annin kanssa nyt myöhemmin muuttamaan, sillä en millään saanut saanut päähäni viime vuonna väsätyn choreon loppuosaa. Kaipa siitä videomateriaalia olisi jossain ollut, mutta enpä sitten kaikessa kiireessä ehtinyt sitä etsiskelemään. Mutta hyvää matskua saatiin väsättyä! Junnuille on luvassa pientä ylläriä loppuosaa koskien, ei ole mitään peruskauraa tällä kertaa ;)

Syksyllä aloitin uutena toisena ohjaajana Minien 7-9v. ryhmässä, kun Maura jätti tehtävänsä opiskelujensa vuoksi. Riikka kuitenkin on jatkanut tuttuna toisena ohjaajana, ja mikä olisikaan helpompaa kuin siskon kanssa ohjaaminen! (Vaikka kyllä niitäkin päiviä on, että kuka vaan muu passaisi paremmin ;)) Minien kanssa olemme ahkeraan harjoitelleet Robinin Boom Kah -biisiin tehtyä koreografiaa. Itse olen henkilökohtaisesti ihan turtunut kyseiseen kappaleeseen, mutta koska opeteltavaa vielä on, pitää pysyä lujana... Tämä choreo esitetään yhdessä Junioreiden kanssa niin, että Minit tanssivat kappaleesta yksin A-osan ja kertosäkeet, Juniorit C-osan eli ns. "hiphop osuuden", sekä molemmat yhdessä viimeisen kertosäkeen. Saas nähdä miten toteutuu lavalla käytännössä, kun Minien ryhmäläisiä on 18 ja Junioreita se viitisentoista...

Nyt alkaa väsymys painaa silmissä jo sen verran, että parempi painua pehkuihin. Onneksi huomenna kelloja siirretään aamulla tunti taaksepäin; se tietää tunnin lisää nukkumisaikaa tällekin tytylle, jee! :))

Terkuin, Salla

"The Dance is love, it is only love, it alone, and that is enough..." - Isadora Duncan

En voi muuta sanoa kuin huh huh! Tää syksy on ollu kyllä yhtä kiirettä...jälleen kerran. Miksei sitä ikinä opi, vaikka näiden 23 syksyn jälkeen voisi olla jo tietoinen siitä, että asioita voisi olla fiksua aikatauluttaa?

En muista onko siitä jo aiemmin täällä blogissa mainittu, mutta Vetelin tunnit ovat jääneet meiltä pois, mikä osaltaan auttaa mua ja Sallaa keskittymään 100 % tänne Kaustisen päähän. Kaustisen tanssitunnit on saatu rullaamaan hyvin ja pitkälle onkin jo pötkitty. Junioreiden choreo Breathe Me on käyty jo melkein ensimmäisen kertosäkeen loppuun, mikä tarkoittaa sitä, että lähes puolivälissä ollaan! Meillä on tosin junnuille choreon loppua koskien pientä ylläriä luvassa, mikä saattaa hieman pitkittää koreografian loppuun pääsemistä. Nuorten kanssa The Other Side koreografiaa on käyty myöskin melko pitkälle, ekan kertosäkeen alkupuolelle saakka! Tällä viikolla vietetty syysloma on rokottanu molempien ryhmien tuntien määrää ja ensi viikon perjantailta jää myös nuorten tunti pois kumpaisenkin ohjaajan koulutusviikonloppujen vuoksi. Itselläni on koulutukseeni E-P:n opistolla kuuluva Marco Bjurströmin showtanssikurssi ja Sallalla on Helsigissä koulutusviikonloppu. Ei voi kukaan ainakaan väittää, että tunti jäisi välistä turhan takia ;) Jokatapauksessa rästitunnit korvataan kuitenkin myöhemmin tuplatunneilla :) Itse oon jotenkin siinä uskossa, että tuplatunneista saisi muutenkin paljon enemmän irti kuin yksittäistunneista, mut ikäväksi voin todeta, että korkeammalta taholta tulevan päätöksen mukaan se ei vaan oo mahdollista :/

No, onko tunneilla mikään muuttunut viime vuoteen verrattuna? Ainakin junioreiden tunneilla oon huomannu motivaation nousseen viime kertaisen palopuheen myötä. Huomattiin Sallan kanssa nimittäin sellainen seikka, että aiempiin koreografioihin verrattuna tämän kauden nykytanssipätkä tuo enemmän haastetta ja se on tuonut mukanaan jonkin verran negatiivista sävyä tunneille ja oppimistilanteisiin. Joillekin meidän tanssijoille aiempien kausien koreografiat on saattanut olla helpompia, minkä johdosta materiaali on sisäistetty nopeasti. Tällä kaudella nousseen vaikeustason myötä on ruvennut kuulumaan lauseita "En mä opi" ja "Tää on liian vaikeaa". Päätettiin Sallan kanssa puuttua tähän ja lyödä pöytään muutamia faktoja. Miten kukaan voi kehittyä tanssijana tai tanssin tekijänä jos joskus eteen ei tule haasteita ja tilanteita, joissa kaikki palaset ei kolahdakaan saman tien paikoilleen? Itse voin henkilökohtaisesti sanoa kohdanneeni niin monia tilanteita tanssin parissa, missä meinasi itku päästä kun jotain ei vain tajua! Mutta se fiilis sen jälkeen kun asian oppii ja sisäistää, se on niin mahtava! Asioita pitää vaan sinnikkäästi tehdä ja opetella kerta kerran jälkeen. Lopussa kiitos seisoo. Tämänkin palopuheelta kuulostaneen avautumisen jälkeen voitaisiin siirtyä nuorten kuulumisiin. Nuorten tunneille on tuotu aina yhtä tarpeellista lihaskuntoa. Tähän menessä on tehty vatsalihaksia sekä reisi- ja käsivarsitreeniä. Palaute on ollut positiivista ja tätä rataa meinataan jatkaa edelleen. Opetustaktiikkaankin on tehty muutosta ja ollaan pyritty opettamaan koreografiaa seuraa johtajaa-tyylillä. Täydentävät kysymykset ovat tässä tapauksessa erittäin tärkeitä, ettei jotain tärkeää pääse uupumaan. Itseni on tosin pakko myöntää, että tuumaan huomaamattani aika usein palaamaan vanhaan opetustyyliin, hups!

Mullekin tollaset reidet KIITOS! :D (kuva google.com)

Ryhmiemme seuraava esityspäivä on lyöty lukkoon. Lauantaina 7.12.2013 klo 19:00 alkaen Kaustisen Kansantaiteenkeskuksella järjestetään Tanssin ilta. Järjestäjinä ovat Kaustisen showtanssiohjaajat, eli minä ja Salla, sekä Kaustisen vapaa-aikatoimi. Meidän omien ryhmien lisäksi esityksiä tullaan näkemään eri kokoonpanoilta ja tanssityylien edustajilta. Tarkoituksena olisi saada mahdollisimman paljon erilaista materiaalia, jotta me saataisiin kasaan mahdollisimman monipuolinen kokonaisuus. On upeeta päästä KTK:lle, kunnon lavalle ja esityisvalaistuksen alle. Haastetta tähän tosin tuo se, että meillä tulee olemaan vain yhdet treenit pääkallopaikalla ennen varsinaista esityspäivää. Tolloin voi ilmetä vaikka kuinka paljon epäkohtia tilan yms. kanssa! Tämän lisäksi esiintymisvaatetus pitäis suunnitella ja hommata, meikit ja hiukset suunnitella ja keksiä niiden toteuttaja. Käytännön järjestelyt KTK:n ja  Lipputomiston kanssa on vielä kesken ja ääää :D Hommaa on siis niin paljon ja aikaa loppujen lopuksi niin vähän! Näissä tilanteissa mietin, että mihin hävisi kauppaopiston aikainen Anni, joka aikataulutti ja järjesti kaikki asiat niin systemaattisesti.. Joku assistenssi olis kyllä nyt todellakin tarpeen :'D 

Vielä loppuun voisin kertoa omia kuulumisiani tanssin saralta. Opiskelut Etelä-Pohjanmaan opistolla ovat edenneet nopeasti ja 1/4 koko opiskeluajasta onkin jo melkein takanapäin. Mihin tää aika katoaa? Lähemäpänä joulua koittavat sooloesitykset jännittävät jo kovasti. Onneksi oma soolo on jo hyvällä mallilla ja koreografioimatta onkin enää pari kasia. Tässä biisini: Erin - Vasten auringon siltaa. Mulla on itelleni aina jotenkin niin korkeat tavoitteet ja ennen koulun alkua ajattelin jo tässä vaiheessa edistyneeni huomattavasti. Minulle kehittymiseni tiedostaminen on vaikeaa, kriittinen kun olen. Nyt kun kuitenkin asioita alkaa pohtimaan, niin on sitä jotain tullut sisäistettyä :) Tunnen olevani lähempänä joulukuulle asettamiani ja opettajani asettamia tavoitteita, vielä kun muistaisin ne kaikki.. Itseni tiedostama kehittyminen näkyy lähinnä liikkuvuuden lisääntymisenä. Normaalit ja sivuspagaatit sujuu jo hienosti! Harmittaa tosin vain se, että nyt kun liikkuvuutta jo löytyy niin voimaa sen hyödyntämiseen on loppujen lopuksi todella vähän --> Lisää treeniä! :) 

Kuva: google.com

Näin sekavin ja kiireellisin terveisin

- Anni