Otsikko antoi jo vastauksen Sallan salamyhkäiseen päivitykseen joitain viikkoja sitten. Tämä suuri esiintymismahdollisuus oli siis Anna Puun keikka ja viimeinen encorebiisi Sinä olet minä.
Anna Puu, tuntuu siltä kuin koko hommasta olis jo ikuisuus. Osa kesäkuusta ja melkein koko heinäkuun alku kului urheilutalon peilisalissa ja festivaaliareenalla koreografiaa kerraten. Vastoinkäymisiltä ei tälläkään kertaa vältytty, sillä pariin otteeseen harjoitustilat oli varattu joko kesäleirin taikka festarijärjestelyiden takia. Lisäksi kaavailemamme esitysalue rajattiin todella pieneksi vielä festivaaleja edeltävänä viikkona, joka edellytti meiltä ohjaajilta nopeita valintoja. Onneksi meidän ei tarvinnut kuitenkaan karsia yhtäkään tanssijaa porukasta pois. Tästä kaikesta huolimatta koreografia harjoiteltiin esityskuntoon.
 |
| Treeniä peilisalissa kera pienen yleisön |
 |
| Treeniä festivaaliareenalla tekniikkaa asentavien miesten keskellä |
 |
| Treeniä festivaaliareenalla |
Itse festivaaliviikko alkoi pelimannipassien noutamisella ja viikon aikatauluja kertaillessa.
Omani näytti tältä. Otin tämän kuvan ennen torstaista esitystä. Nyttemmin passia koristaa vielä Anna Puun kiitos ja allekirjoitus :) Ja niille, jotka eivät pelimannipassin merkitystä tiedä, niin selvennykseksi kerron, että se oikeuttaa vapaaseen sisäänpääsyyn festivaaleille koko viikon ajan. Mielestäni aika hyvä palkkio yhdestä esityksestä :)
Torstai 11.7.2013 alkoi itselläni melko hermostuinein fiiliksin, enkä oikein alkupäivästä päässyt keskittymään itse suoritukseen. Laittautumisessakin meni ihan tuhottomasti aikaa, huoh! Salla saapui luokseni joskus yhdeksän pintaan ja lähdimme yhdessä kävelemään alueelle päin. Alueelle päästyämme suuntasimme saman tien areenan liepeille, josta toivoimme tavoittavamme Anna Puun, niin monta asiaa oli vielä selvittämättä! Päästiin Sallan kanssa pian bäkkärille, jossa tavattiin itse artisti. Anna oli aivan ihana persoona :) Kun käytännön asioista oli sovittu, suunnattiin Sallan kanssa tanssijoidemme luo kohtauspaikalle musiikkilukion eteen. Ennen Anna Puun keikan alkua tehtiin pieni kertaus ja lämmittely festivaalialueen parkkipaikalla. Jo tässä vaiheessa ilmassa oli paljon jännitystä ja hermostuineisuutta. En ole ikään nähny meidän nuoria niin levottomina ;)
Anna Puun keikan alussa istuimme tanssitytyjen kanssa lähekkäin ja koitettiin nauttia alkukeikasta, vaikka oman esityksen jännittäminen sitä aika lailla haittasi. Kymmenennen biisin loputtua suuntasimme bäkkärille lämmittelemään ja tekemään viime hetken preppausta. Pian jo koitti meidän vuoro ja Anna Puu kutsui meidät esille. Areenalla oli paljon katsojia ja voin vaan kuvitella kuinka tanssijoita jännitti! :D Itsellä ei jostain syystä tullut samanlaista adrenaliiniryöppyä, mitä usein aiemmilla esiintymiskerroilla on ollut. Esitys meni kuitenkin kaikin puolin nappiin ja tanssijat saateltiin suurin aplodein pois lavalta. Fiilis oli esityksen jälkeen katossa! Kun Anna itse päätti keikkansa, hän tuli halaamaan ja kiittämään meitä osallistumisesta. Aivan mahtavaa! :) Saatiin loppujen lopuksi vielä yhteiskuva sekä nimikirjoitukset.
 |
| Tanssijat ja Anna Puu |
Kaiken tämän kiteyttääkseni: En olis ikinä kuvitellu, että ensimmäinen itse tehty sooloni (tosin pienryhmälle sovellettuna) päätyisi ikinä näin isolle lavalle. Tästä kuuluu täysi kiitos Sallalle, joka otti Anna Puuhun yhteyttä ja teki asian mahdolliseksi :) <3 Kiitos myös kaikille tanssijoille, kun olitte jakamassa tän kokemuksen meidän kanssa sekä Anna Puulle, joka otti meidät osaksi esitystään!
- Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi